Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin ja nykyään myös kesäasuntomme parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa, kesäkotimme Vallgårdin ensimmäinen osa on rakennettu 1700-luvun puolella ja viimeisin 1920.

Ja niin kuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuusprojekti...ihana sellainen!







torstai 12. huhtikuuta 2018

VÄHEMMÄN ON ENEMMÄN...

...tai jotain sellaista. Enpähän olisi uskonu että tämä kovin muodissa oleva tavaroiden vähentäminen tarttuu minuunkin, mutta niinpähän vaan on käynyt ja ei oikeastaan haittaa yhtään. Lisää pois pikkuhiljaa, selkeyttä ja vain kauneimmat asiat esille... se olisi tavoitteena. Aivan konmaria ei sentään, mutta kyllä olen ylpeä siitä että olen myynyt todella paljon tavaraa pois ja enään tulee ostettua aniharvoin mitään kirppareilta. No... myönnetään, se voi olla suhteellinen käsite : )







Myös tavaran vähyys tai paljous voi olla hyvinkin suhteellinen käsitys, mutta minusta meillä alkaa olla aika vähän pientä hilpetööriä esillä entiseen verrattuna ; )

Olin melkein viikon reissun päällä välillä Helsinki - Rovaniemi, kivaa oli... työtä ja hupia, lasten kanssa oleilua ja siskon tyttären ristiäiset sunnuntaina. Ihana suloinen vauva hurmasi meidät kaikki ja molemmat lapsistani saivat kunniatehtävän pääsemällä Louna-tytön kummiksi.

Sisustushörhöilyni katkesi useammaksi päiväksi ja nyt sitten pitäisi taas innostua jatkamaan aloitettua. Jos vaikka viikonloppuna saisi ommeltua kuvassa näkyvästä kankaasta uudet salusiinit ikkunoihin. Sopii kivasti näiden tyynyjen pariksi, joten pysyn mustassa ruudussa olkkarinkin puolella...



Taas on tullut mieleen nojatuolien ja sohvan puuosien maalaus, olisiko ne sittenkin mustat...tai kenties joku harmaan sävy??? Tämä asia saa hautua rauhassa, ensin muut muutokset ympärillä ja katsotaan sitten asiaa uudemman kerran.



 Ja jottei nyt aivan överiksi menisi raivaus, niin aina sitä jotain on haalittava kotiin...




Vanhat kukkasiilit ovat niin hauskoja ja varsin käteviä, aina kun vastaan tulee niin olen napannut mukaani.



Kuvan isompi tytöistä on 86-vuotias anoppini : )

Tällaisin miettein täällä taas, ihana viikonloppu edessä ja luvattu auringonpaistetta!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti