Tervetuloa mukaan sisustushullun hulluun maailmaan!

Täällä kirjoittelee sopivasti elämää nähnyt kahden, jo aikuisen lapsen äiti sekä luultavasti maailman ihanimman miehen vaimo. Sydäntä lähellä ovat vanhat esineet, -huonekalut ja -rakennukset ja ennen kaikkea sisustaminen ja koti. Lapset asuvat jo omillaan, mutta saman katoan alla asustelee myös kaksi Maine Coon-kissaa, Mauno ja Kerttu. Blogini on oma päiväkirjani jossa seuraillaan meidän perheen touhuja kodin parissa, välillä hiukan matkailua asuntoautolla, kissa veijareiden touhuja ja kommelluksia, sekä kirppishöperön löytöjö ja aarteita.

Elämän aikana on tullut muutettua useampaankin kertaan milloin mistäkin syystä ja tällä kertaa asustelemme vuonna -24 rakennetussa vanhassa navetassa. Ja niinkuin kaikki vanhojen talojen omistajat tietävät, puuhaa riittää talon ja pihan huoltamisessa, puhumattakaan sisustamisessa... se on sellainen ikuisuus projekti...ihana sellainen!







sunnuntai 15. lokakuuta 2017

TÄÄLLÄ EI TAPAHDU YHTÄÄN MITÄÄN, VAI TAPAHTUUKO?

Nyt tuntuu siltä että en saa mitään kotona aikaiseksi, muualla kyllä onneksi.
Monta kivaa projektia odottelisi toteuttajaansa, mutta kun ei kehtaisi millään! Mutta yhden asian olen tehnyt sentään viikko sitten, pensselöin yläkerran valkoisen kaapin harmaaksi. Tätäkin olin mielessäni suunnitellut pitkään, mutta tehtyä en saanut ennen kuin nyt. Tykkään kovasti, kaappi sopii aulaan paljon paremmin tässä värissä ja jos joskus alkaa kaduttamaan niin maalataan uudestaan : )

Kuva ennen...



...ja nyt...




Kuvaus pimeässä ei oikein anna oikeutta väreille, mutta vannon että täällä livenä on parempi näin. Toisen maalaus projektin sain juuri naapuriltamme, ihana vanha kiikkutuoli kotiutuu meille pian kun vähän sitä ensin rapsuttelen ja sutaisen ; )
Yläkerran isompaan vierashuoneeseen löysin kauniin vanhan lipaston Lundagårdista  muutamia viikkoja taaksepäin. Tämän kohdalla hiukan vielä mutustelen mitä värin kanssa tapahtuu, kyllä se vaihtuu mutta mihin suuntaan päädyn...



Tiedän että harmaa sopisi tähän hyvin, mutta täytyy varoa että aivan kaikki ei muutu harmaaksi. Kirppareilla ei juurikaan ole tullut kesän antiikkiähkyjen jälkeen kuljettua, mutta ohimennen aina jossain poikkean työmatkoillani. Mitään ihmeempää en hae enkä oikeastaan haluakaan, mutta koskaanhan ei tiedä mitä ylitsepääsemätöntä vastaan tulee.




Voisikohan sellaisiksi luokitella esimerkiksi vanhat kattilankannet tai taulunkehykset?? 



Kehyksissä oli mukana taidettakin, mutta yhtään väheksymättä sen tekijää päätin kuitenkin pitää itselläni pelkät kehykset : )
Voisiko myös ylitsepääsemättömän tarpeelliseksi nimittää pari vanhaa lasikulhoa...



...tai yhtä pienen pientä suloista vanhaa puuheppaa??? Kyllä kait, ainakin se osto hetkellä tuntui juuri siltä : )


Kun nyt sitten alan ynnäämään kaikkea tuikitarpeellista kasaan, olen tainnut sittenkin käydä muutaman kerran ihan vaan ohimennen kirppareilla ; ) Onhan tässä taas tullut käytyä niin monella eri paikkakunnalla, että olisi jo suorastaan ihme jos en minnekään eksyisi välillä.





Samaan syntilistaan lisään vielä pari Kalixin aarretta, mitkä taisi jäädä mainitsematta taannoin kun sieltä vanhan puusohvan hain. Näin tämä meidän elämä täällä tuppaa menemään, aarteita tulee ja aarteita menee... taas olen kerännyt tavaraa mojovan läjän kirpparille vietäväksi ja muutama huonekalukin on taas vaihtanut omistajaa. Tämä tavaroista luopuminen välillä on oikein mukavaa, sillä koskaanhan ei tiedä mitä ylitsepääsemättömiä aarteita tulee vastaan kotiin vietäväksi!

Nyt lähden raaputtelemaan kiikkustuolia, nautitaan vielä vapaasta tämä ilta!

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

SYKSY JA MARGEETAT

Vaikka syksy näyttää vääjäämättä etenevän siinä määrin että kohta ei taida puissa lehtiä olla, niin meidän margeetat ja lumihiutaleet ne vaan kukkii : )




Tämän kesän kukat ostin kaikki puoleen hintaan ja näyttää siltä että saamme iloita näistä koko rahan edestä. Callunat saavat odotella vielä pussissa esille laittoa, jotenkin vain tuntuu että ne eivät sovi yhteen margeettojen kanssa : )




Kesäinen kukkakranssi vaihtui kuitenkin jo syksyisempään ja kesäisimpiä tavaroita kannettiin varastoon. Maahan pudonneet lehdet saivat kyytiä... ja niitä kyllä riitti muutamaksi tunniksi. En vieläkään tunnustaudu syksyihmiseksi, mutta kieltämättä siistityn pihan ja kynttilöiden tunnelma toi ihan mukavan fiiliksen lauantai päivään. Talkoomakkarat nuotiolla ja sauna kaiken päälle, oikeastaan olo oli mitä mahtavin kaiken urakoinnin jälkeen.


Nautitaan syksystä!

lauantai 7. lokakuuta 2017

KOTI ASEMALLA

Olen saanut kokea jotain todella upeaa, olen päässyt kyläilemään talossa joka on taatusti yksi kauneimmista kodeista mitä olen ikinä nähnyt! Kiitos tästä kuuluu vanhalle ystävälleni Kajaanista, joka järjesti tämän ihanan tapaamisen... kiitos Kajaanin Kaija! Hän oli oikeassa, taidamme olla sielun siskoksia tämän ihanan asemakodin rouvan kanssa. Näin me totesimme yhteen ääneen ja olen todella iloinen että sain tutustua mukavaan pariskuntaan Koivun kylän asemalla!! Tämä vierailu ei jää viimeiseksi ja toivottavasti saamme pian heidät vastavierailulle meidän navettaamme : )

Kuvia tulee taas vanhaan tapaan paljon, en halua jättää yhtään pois. Annan mahdollisuuden myös teille kuvien välityksella tutustua tähän ihanaan kotiin Koivun rautatieasemalla.
Julkaisu tapahtuu tottakai talon asukkaiden luvalla, kiitos siitä!





Olen itsekin asunut lapsuuteni rautatieaseman läheisyydessä ja tunnen oloni niin kotoisaksi aina katsellessani tällaisia näkymiä, muistan hyvin sen tuoksun mikä raiteilla oli kun kuljimme niiden yli lähes päivittäin...


Kaunista jo ulkopuolella, mutta odottakaas kun pääsemme sisälle!!


Henkeni salpautui jo heti ovella kun astuin sisään, tiesin heti että olen päässyt kotiin mikä tulee sekoittamaan pääni : )
















Koti on kunnostettu taidolla ja vanhaa kunnioittaen. Asema on rakennettu 1908 ja he ovat palauttaneet monta vuosien varrella "pilattua" kohtaa jälleen alkuperäiseen loistoonsa, hyvänä esimerkkinä pinkopahvitetut hirsiseinät ja vanhanajan tapetit ovat todella upeita hyvällä maulla valittuja ihanuuksia. Myös vanhat lankkulattiat on saatu kaiveltua esille monenlaisten pintojen alta, mikään ei todellakaan ole valmistunut aivan vain sormia napsauttamalla. Täällä on nähty paljon vaivaa ja kaikki työ on tehty rakkaudella, monia erilaisia vaiheita on täytynyt käydä läpi ennen kuin lopputulos on tämä. Ihailen suuresti tätä taitoa ja intoa, miten vanhat rakennukset saadaan pelastettua ja se aito vanha tunnelma säilytettyä vaikka elämmekin 2000-luvulla.







Huonekorkeus ja pönttöuunin koko olohuoneessa oli huikea ja mikä katto!!!!



Vierashuoneessa oli menossa hiukan remonttia, joten kuvia  sieltä ei tämän enempää. Koko koti on täynnä mitä upeimpia vanhoja huonekaluja joita talon rouva kunnostaa tarvittaessa, mutta monessa oli näkyvissä myös alkuperäinen patina.

















Rakkaus vanhoihin tavaroihin näkyy jokapaikassa, ihania aarteita oli paljon mutta ei yhtään liikaa. Keittiön viereisessä ruokailutilassa oli ylellinen divaani, kyllä tässä olisi niiiiiin ihana lueskella sisustuslehtiä. Mä en kestä... näitä kuvia katsellessa tulee aivan kotikateus, tahtoo tämmösen!!!













Ovesta näkyy suloinen pieni nukkehuone, täällä rakastetaan myös vanhoja nukkeja joita aseman rouva kunnostaa. 








Ottaisin mielelläni näin ihanan makuuhuoneen itsellenikin...






...ottaisin kyllä koko talon jos saisin, enkä muuttaisi mitään toisin. Huoh ja kiitos, lisää kuvia pääsee katsomaan Kaijan instagramista.
Vielä muutama kuva piha-alueen muista rakennuksista...



 Täällä on hurmaava pihasauna joka odottelee vielä kunnostusta, joten kuvia en vielä tänne laita...



Tästä tulisi niin ihana koti myös, uhkailin jo muuttavani tänne : )








 Myös vesitornissa olisi mahdollisuuksia moneen, sinne menemme tutustumaan myöhemmin.



Juttua olisi riittänyt vaikka kuinka, jospa näemme pian taas!